Lappalaiskoirilla esiintyviä sairauksia

Kuten kaikilla koiraroduilla, myös lappalaiskoirilla (lapinporokoira, ruotsinlapinkoira, suomenlapinkoira) esiintyy joukko periytyviä vikoja ja sairauksia. Suurimmaksi osaksi periytyminen tapahtuu resessiivisesti eli piilevästi. Nimitys jo paljastaa, ettei tällaisen taipumuksen kantajayksilöä voida tunnistaa sen ulkoasun perusteella.

Jokainen vastuunsa kantava kasvattaja käyttää siitokseen vain terveiksi todettuja yksilöitä. Mutta piilevien sairauksien kohdalla voi käydä niin, että risteytetään kaksi koiraa, jotka molemmat kantavat samaa sairastaipumusta, jolloin voi syntyä sairas tai sairastuvia yksilöitä.

Usein periytyvät sairaudet puhkeavat vasta, kun koira on jo ohittanut nuoruusiän. Ostaja ostaa pennun periaatteessa aina siinä kunnossa, kuin se luovutushetkellä on. Kasvattajan kanssa kannattaa sopia tarkkaan, mistä mahdollisista sairauksista korvauksen voi saada jälkikäteen.

Alla on lueteltuna lappalaiskoirien tunnettuja perinnöllisiä sairauksia ja vikoja. Toistaiseksi vain muutamaan sairauteen on olemassa geenitesti, jolla kantajuuden voi selvittää etukäteen.

SILMÄSAIRAUDET ja KEHITYSHÄIRIÖT

Katarakta eli harmaakaihi sisältää useammanlaisia näkökykyä haittaavia sairauksia linssissä, linssin läpinäkyvyys häviää osittain tai kokonaan. Perinnöllisen harmaakaihin eri muotoja ovat posterior polaarinen, kortikaalinen, punktaatti, nukleaarinen, synnynnäinen, totaali tai linssin etuosan saumalinjan katarakta. Muutoksia todetaan yleensä molemmissa linsseissä. Jos linssit samentuvat täysin, sokeutuu koira samalla. Harmaakaihi kehittyy useimmiten aikuisiällä. Sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

PRA tarkoittaa verkkokalvon asteittaista surkastumaa, joka periytyy resessiivisesti. Kantajat ovat ilmiasultaan PRA:n suhteen terveitä. Sairailla yksilöillä näkö rupeaa heikkenemään asteittain verkkokalvorappeuman edetessä, ensimmäisenä oireena on hämäräsokeus. Sairailla koirilla voidaan silmän sähköisessä tutkimuksessa ERG:ssä havaita muutokset jo ennen verkkokalvomuutoksia.

PRA:sta esiintyy useita eri muotoja ja lappalaisrotujen yleisimpään muotoon (prcd-PRA) on olemassa geenitesti. Jos toinen vanhempi on terve, pennut voivat olla korkeintaan kantajia, eivätkä itse siis sairastu. Tämä ei vielä poista mahdollisuutta sairastua muuhun PRA:n muotoon. Sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

RD (retinan dysplasia) eli verkkokalvon vajaakehitys on synnynnäinen silmän kehityshäiriö, jossa on eri vakavuusasteisia häiriöitä, lievistä paikallisista verkkokalvon poimuista sokeutta aiheuttaviin suuriin muutoksiin (merkitään lyhenteillä MRD lievä, GRD keskivaikea tai TRD vaikea). Nämä muutokset voidaan todeta jo pennuilla. Jalostukseen ei suositella GRD- eikä TRD- asteikon koiria.

PHTVL/PHPV (persist. hyperpl. tunika vaskulosa lentis/primaari vitreus) on silmäsairaus, jossa linssin ja silmänpohjan välinen sikiökautinen verisuoni ei ole normaalisti surkastunut. Sairaudessa on eri asteita pienistä kauneuspilkuista sokeutta aiheuttaviin muutoksiin. Sairaudesta annetaan lopullinen lausunto aikuiselle koiralle. Muutosten vakavuus arvioidaan asteikolla 1-6, vain 1 asteen luokituksen koiria suositellaan jalostukseen.

PPM (persistent pupillary membrane) on iriksen l. värikalvon kehityshäiriö, jossa mustuaisen avautuminen ei ole ollut täydellistä vaan värikalvolta lähtee rihmoja joko linssiin, sarveiskalvoon tai toiseen kohtaan värikalvoa. Muutokset ovat lieviä, eivätkä aiheuta yleensä oireita. Ei estä jalostuskäyttöä, suosituksena kuitenkin, ettei kahta PPM-koiraa yhdistettäisi keskenään.

Lisäksi lappalaisroduilla on satunnaisesti diagnosoitu harvinaisempia silmäsairauksia kuten glaukoomaa, keratiittia ja näköhermon colobomaa.

LUUSTON KEHITYSHÄIRIÖT

Lonkkaniveldysplasia (lonkkanivelen kehityshäiriö) ja muut luuston kehityshäiriöt, ovat tutkijoiden mukaan osin perinnöllisiä, osin hankittuja ja joiden vaikeusasteet vaihtelevat. Yleensä ne eivät vaikeuta normaalia elämää, paitsi hyvin vaikea-asteisena, jolloin ne saattavat aiheuttaa kipuja ja vaatia leikkausta.

Jalostukseen PLS suosittelee käytettävän vain A-C -lonkkaisia koiria. Mikäli on jokin perusteltu syy käyttää D-lonkkaista koiraa, D-lonkkaisen saa Suomenlapinkoiran 1.1.2020 voimaan tulleen Pevisan mukaan yhdistää vain A/A-lonkkaiseen parituskumppaniin (D-lonkkaiseksi lasketaan myös koira, jonka toinen lonkka on parempi kuin D).

A tarkoittaa täysin tervettä lonkkamaljaa ja -niveltä, B:ssä ja C:ssä on jo muutoksia. E-tuloksen saaneen koiran lonkka on jo erittäin epämuodostunut, ja raskaalla koiralla johtaa yleensä lopetukseen kivuliaisuutensa vuoksi.

Virallinen lonkkatutkimus on tehtävä hyvissä ajoin ennen suunniteltua astutusajankohtaa. Kennelliiton asiantuntijaeläinlääkäri lausuu kuvat ja virallinen tulos lausunnosta tulee olla saatu ennen astutusta.

Patellaluksaatiolla eli polvilumpion sijoiltaanmenolla tarkoitetaan tilannetta, jossa polvilumpio siirtyy pois paikaltaan – lähes poikkeuksetta polven ulkosivulle. Polvilumpion sijoiltaanmeno on tavallisin kasvuikäisen polvivamma, joka voi johtaa merkittävään toimintakyvyn muutokseen. Patellaluksaatio on synnynnäinen ja jaetaan vian vakavuuden perusteella neljään eri asteeseen. Lievemmät asteet ovat yleensä oireettomia.

Vaikeampiasteiset vaativat leikkaushoitoa. Sairaita koiria ei suositella jalostukseen.

Kyynärniveldysplasia (kyynärnivelen kehityshäiriö, puhekielessä kyynärvika) voidaan jakaa useaan eri muotoon, joiden taustalla on kyynärnivelen nivelpintojen epäyhdenmukaisuus. Periytymistapa on epäselvä. Oireet alkavat keskimäärin 4 -7 kuukauden iässä. Tyypillinen oire on ontuminen, joka voi pahentua rasituksessa tai olla voimakkainta levon jälkeen. Kyynärnivelet arvioidaan asteikolla 0-3 joista 0 tarkoittaa ei muutoksia ja 1-3 eriasteisia nivelrikkomuutoksia. Kyynärnivelen kasvuhäiriötä hoidetaan useimmiten lääkityksellä, painonhallinnalla ja sopivalla liikunnalla sekä niveltä tukevilla valmisteilla. Leikkauksilla voidaan poistaa mm. irtopaloja nivelestä sekä siistiä nivelpintojen rosoisuutta.

Selkämuutokset - Lappalaiskoirilla selkäkuvauksissa kuvataan nikamien epämuotoisuus, selän spondyloosi sekä välimuotoinen lanne-ristinikama (VA, SP, LTV). Toistaiseksi selkäkuvattuja koiria on varsin vähän, eikä perinnöllisyyttä kunnolla tiedetä. Siksi suositellaan, että jos selästä löytyy muutoksia, vika ei ole jalostuksesta poissulkeva vaan käytettävän siitospartnerin selkätuloksen tulisi olla puhdas.

Osteogensis imperfecta (OI) on resessiivisesti periytyvä luuston sairaus, jolle on ominaista hauraat luut, luuston epämuodostumat ja löysät nivelet. Lappalaiskoirilla esiintynyt taudin muoto on hyvin kivulias ja tulee esiin jo ennen pennun luovuttamisikää, jolloin pennut kuolevat nuorina tai joudutaan lopettamaan. Kantajuutta ei vielä voida geenitestata.

AUTOIMMUUNISAIRAUDET

Autoimmuunisairaita koiria ei tule käyttää jalostukseen.

Autoimmuunisairaudet liittyvät yksilön puolustusmekanismeihin. Autoimmuunisairaus tuhoaa virheellisesti yksilön omia kudoksia ja siihen liittyy usein perinnöllinen alttius. Autoimmuunisairauksia on lukuisia. Koirien autoimmuunisairauksiin kuuluvat yleisimpinä allergiat, atopiat, kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes, Addisonin tauti, trombosytopenia, immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia, reuman kaltaiset sairaudet, autoimmuuni aivokalvontulehdus ja erilaiset suolistosairaudet.

Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi tarkoittaa häiriötä kilpirauhasen tyroksiinin tuotannossa. Hypotyreoosissa häiriö ei ole aivojen lähettämässä käskyssä, vaan kilpirauhasen tyroksiinin tuotannossa, jota se ei kykene valmistamaan tai sitä ei esiinny riittävästi. Oireisto voi olla hyvin monenlaista.

Aineenvaihdunnan häiriöt näkyvät mm. alentuneena kylmän kestona ja lihomisena. Turkin laatu huononee ja kuivuu, eikä se vaihdu normaalisti. Sairauteen on olemassa lääkityshoito.

Addison - Lisämunuaiskuoren tuhoutuminen tai toimimattomuus aiheuttaa vajaatoiminnan oireita eli Addisonin-taudin. Tautia todetaan nuorilla ja keski-ikäisillä (2-4 vuotiailla) koirilla, nartuilla uroksia enemmän. Yleisiä oireita ovat oksentelu, ripuli, ruokahaluttomuus, vatsakipu ja painon menetys. Addison- sairas koira voi olla väsynyt ja haluton, myös tärinää, lihasheikkoutta ja lihaskipuja voi esiintyä. Sairauteen on olemassa lääkityshoito. Ei yleisesti esiintyvä sairaus.

Cushingin tauti eli lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta. Taudin oireet johtuvat liiallisesta kortisolintuotannosta. Syynä on useimmiten aivolisäkkeen hyvälaatuinen kasvain tai lisämunuaisen kuorikerroksen kasvain. Hyvin harvinainen sairaus.

Allergiat - Yksilön peritty kyky muodostaa vasta-aineita on heikentynyt. Allergiaoireet eri yksilöillä voivat olla hyvin vaihtelevia. Myöskään samalla yksilöllä oireet ja allergiatilanne eivät pysy muuttumattomina vaan koira voi herkistyä uusille aineille tai elimistö voi oppia sietämään joitain aineita paremmin. Oireiden voimakkuus ja hoidon tarve ovat yksilöllisiä. Allergiat voivat aiheuttaa iho-ongelmien lisäksi myös korva- ja suolisto-oireita.

Allergian tutkimuksen ja hoidon kustannukset vaihtelevat muutamasta kymmenestä eurosta satoihin euroihin vuodessa. Ennen kuin ihottumaa aletaan hoitaa allergiana, täytyy sulkea pois muut ihosairaudet ja mahdolliset loiset. Lappalaiskoirilla allergiat ovat melko harvinaisia.

MUITA SAIRAUKSIA

Pompen tauti on glykogeeniaineenvaihdunnan sairaus (GSD II). Koirilla Pompen tauti ilmenee mm. hidastuneena kasvuna, toistuvana liman oksentamisena, etenevänä lihasheikkoutena ja jatkuvana läähätyksenä. Tautiin liittyy myös käänteisvirtaus ruuansulatuskanavassa, johtuen laajentuneesta ruokatorvesta sekä sydänpoikkeavuuksia. Sairauden ensioireet puhkeavat n. seitsemän kuukauden ikäisillä pennuilla. Koska sairaus on etenevä, siitä kärsivät koirat joko kuolevat tai lopetetaan yleensä ennen kahden vuoden ikää. Koirien Pompen tautiin ei ole hoitoa. Sairauden kantajuuden voi selvittää geenitestauksella. Jotta koira sairastuisi, kantajuuden täytyy periytyä molemmilta vanhemmilta. Kantajaksi testattua koiraa suositellaan käytettävän jalostukseen vain terveeksi testatun kanssa.

Epilepsia eli kaatumatauti on aivojen sähköisen toiminnon häiriö, joka ilmenee eriasteisina kohtauksina koirilla. Aidon epilepsian syntytapa ei ole täysin selvillä. Epileptiset kohtaukset voivat johtua myös muista sairauksista, diagnoosin teko on pitkälti muiden kohtauksia aiheuttavien tekijöiden poissulkemista.

Toistuviin kohtauksiin aloitetaan säännöllinen lääkityshoito. Sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen, mutta sen terveitä sukulaisia voi.

Kivesvika - Kivesten epäonnistunut laskeutuminen kivespusseihin on kehityshäiriö, johon voi olla syynä liian suuri kives, liian kireä nivusrengas tai liian lyhyt siemenjohdin tms. Kennelliiton sopimuksessa koiran kaupasta todetaan: Jos uroskoira todetaan myöhemmin joko eläinlääkärin todistuksella tai myyjän itsensä toimesta kivesvikaiseksi, myyjä palauttaa 20% kauppahinnasta viimeistään silloin, kun koira täyttää vuoden - tai jos vika todetaan tätä myöhemmin, 30 päivän kuluessa sen toteamisesta.

Napatyrä - Normaalisti navan aukko sulkeutuu pian synnytyksen jälkeen. Joskus aukon sulkeutuminen voi hidastua esim. venytyksen tai tulehduksen seurauksena. Yleisimmät napatyrät ovat rasvakudosta sisältäviä ja sulkeutuneita, harmittomia pieniä poimuja, niistä ei ole mitään terveydellistä haittaa koiralle eikä leikkausta tarvita, mutta jos aukko on niin suuri että napatyrästä kehittyy terveydellinen riski ja pussiin valuu suolistoa (eli kyseessä ohutsuolta sisältävä varsinainen tyrä), vaatii hoito leikkauksen. Kasvattajalla on oikeus arvioituttaa leikkauksen tarpeellisuus ja sopia leikkausen ajankohta valitsemallaan eläinlääkärillä ja velvollisuus korvata leikkauskulut tarvittaessa. Napatyrällinen koira voidaan myydä edullisemmin, jolloin asiasta on oltava merkintä kauppakirjassa.

Purentaviat, ylä-, tasa- tai alapurenta - Purentavirhe ei yleensä haittaa koiraa itseään. Harvinaiset vaikeat purentaviat, jolloin esimerkiksi koiran kulmahampaat pureutuvat ikeniin, vaativat lääkärin hoitoa.

Häntämutka - Nikamavika hännässä on yleensä todettavissa jo luovutusiässä (myydään halvemmalla tai palautetaan osa kauppahinnasta). Yleensä harmiton eikä vaadi toimenpiteitä. Häntämutkaa ei pidä sekoittaa sallittuun paimenkoukkuun/J-koukkuun.

DM (Degeneratiiviseen myelopatia) eli etenevä selkäydinrappeuma on perinnöllinen sairaus, johon on olemassa geenitesti. Koiralla, joka saa geenitestin tulokseksi terve (N/N) tai kantaja (N/DM) on käytännössä olematon riski sairastua selkäydinrappeumaan. Koiralla, joka saa testituloksen DM/DM eli sairausaltis, on merkittävästi suurentunut riski sairastua elinaikanaan DM:an.

Oireet muistuttavat vanhan koiran liikkumisvaikeuksia. Oireina ilmenee takapään heikkoutta, koordinaatiovaikeuksia ja lopulta halvaus. Tyypillisesti oireilu alkaa 8-14 vuotiaana ja tauti etenee nopeasti. Koira joudutaan usein lopettamaan noin vuoden kuluttua ensimmäisistä selkeistä oireista. Sairaus on koiralle tiedon mukaan kivuton.

Samanlaisia oireita voivat kuitenkin aiheuttaa muutkin sairaudet. On siis tärkeää selvittää oireiden syy, sillä moniin muihin sairauksiin on olemassa hoitokeinoja. Näitä syitä voivat olla mm. välilevyn pullistuma, infektiot, kasvaimet ja kystat.

Jalostuksessa suosittelemme käyttämään Lappalaiskoirat Ry:n jalostuskriteerejä.